Historiikki vol.1

UNELMA

Oli syksy 2002. Muutamien Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden joukossa havahduttiin erikoiseen tilanteeseen. Koulussa oli monta koripallon parissa nuoruutensa viettänyttä, jotka yhtäkkiä olivat jääneet organisoidun koripallotoiminnan ulkopuolelle. Kyse ei niinkään ollut siitä, että kaikki kyseiset kaverit olisi heitetty ulos seuroistaan, vaan siitä että opiskelujen alkaessa monella asuinpaikkakunta oli vaihtunut tai junioripalloilu oli loppunut jo aiemmin. Monella oli uudessa elämänvaiheessa koripallon mentävä aukko.

Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla oli kyllä ollut joukkue, mutta se oli jo vuosia sitten jäänyt taustalle pelaajien puutteen vuoksi.

Nyt oli kuitenkin nähtävissä, että joukkueellinen pelaajia voisi seuraavana syksynä alkavalle kaudelle löytyä, jos vuoden päästä aloittavista uusista opiskelijoista löytyisi hyviä tyyppejä sekä kovia pelureita. Unelma Turun kauppakorkeakoulun omasta joukkueesta alkoi saada tulta alleen Ossi Ahdon aktiivisuuden myötä.

ENEMMÄN KUIN PROJEKTI

Koko operaatio uuden joukkueen pystyyn laittamiseksi oli perustajien mielestä enemmän kuin projekti. Se tuntui merkitykselliseltä, suuremmalta kuin LTYA-opintopisteet (jotka valmistumisen kannalta olennaisia ovatkin).

Ensin syksyllä käytiin läpi halukkaita, kyvykkäitä ja sopivia pelaajia. Erityisen vaikea arvioitava asia oli sopivuus porukkaan. Oli selvää, että uutta joukkuetta kootessa haluttiin olla tarkkana keitä pyytää mukaan. Tiimi on ja pysyy. Ajatus kuulosti elitistiseltä, ja sitä se vähän olikin. Mukaan haluttiin hyvät tyypit, jotka osasivat pelata hyvin koripalloa. Pikkuhiljaa selkeytyi siis kolme kriteeriä joukkueeseen liittymiselle:

  • Turun kauppakorkeakoulun opiskelija
  • Pelitaidot, ei niinkään sarjatason vuoksi, vaan jotta kaikilla olisi hauskaa pelatessa
  • Ns. “hyvä jätkä”, eli kaveri jonka kanssa kaikki joukkueen jäsenet lähtisivät oluelle.

Jotta joukkue saatiin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan alle, oli luonnollista että taustaorganisaationa oli Turun KY:n urheilujärjestö KY-Sport. Sattumoisin uuden koripallotoiminnan avainhahmoista Ossi Ahto oli aloittanut juuri KY-Sportin puheenjohtajana, joten joukkueen perustaminen KY-Sportin alle ei ollut kummoinen temppu. Näin saatiin ylioppilaskunnasta pientä taloudellista tukea joukkueen toiminnalle ja ylioppilaskunta sai silloin näennäisenä vastapalveluksena uuden koulun ylpeyden, vitosdivarin korisjengin.

Kevät 2003 kului toiminnan organisoimisen parissa, sarjailmoittautumisia, salivuoroja, ym. operatiivisia asioita järkkäillessä. Alkuperäinen tavoite oli, että vitosdivarista ei olisi tarvinnut aloittaa, sillä puolet joukkueen kokoonpanosta, ja etenkin itseluottamus, olivat sen verran kovalla tasolla, että paikka suoraan kolmoseen olisi pitänyt tipahtaa suoraan kätösiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pienten jupinoiden kera uusi tiimi päätyi samalle viivalle muiden uusien seurojen kanssa ja vitosdivarin ilmoittautumiseen. Vitosdivarista aloittamista puitiin Proffan Kellarissa useampaankin otteeseen, mutta liiton päätös oli selvä; vitosesta oli aloitettava.

Edelleen tärkeää oli miettiä syksyn kokoonpanoa ja pelaajamateriaalin riittävyyttä. Tiedossa oli opiskelijaelämän kuluttavuus ja arvaamattomuus, jotka tulisivat jatkossa olemaan sekä joukkueen haasteita, että vahvuuksia.

Keväällä 2003 näytti siltä, että pelaajista mukana olisi ainakin Kimmo Nylander, Anssi Tuuna, Ville Lausti, Mikko Liljeroos, Miikka Haavisto, Lasse Lehtinen sekä Sulevi Seppänen. Oli selvää, että vahvistuksia syksyn tulokkaista kaivattaisiin.

Vahvuutta tiimiin toivat taustahahmot Johannes Hirvonsalo ja Jaakko Yli-Piipari, jotka pelasivat edelleen omissa joukkueissaan ylemmillä sarjatasoilla, mutta tempautuivat täysin valmennuksen, manageroinnin sekä taustatyön innoittamana uuden joukkueen pariin.

Syksyllä 2003 kaikki oli valmista.

GAME ON!

Salivuorot oli saatu Aurajoen koululta, pelipaidat peritty edellisen kierroksen KY-Sport-joukkueelta ja halu päästä pelaamaan oli kova. Muutama pelaaja toki puuttui edelleen. Rekrytointikierros kävi kuumana heti uusien opiskelijoiden ensimmäisellä viikolla toiminnan jatkon kannalta kaikkein keskeisin hahmo Tuomas Malmström scoutattiin mukaan Linnankadun Erik XIV pubista, jossa Tuomas kovasti yritti vastustella organisoituun koripallotoimintaan mukaan lähtöä. Koulunkäynti kuulemma kiinnosti enemmän. Mukaan saatiin uusista myös Sami Suutala ja joukkue alkoi olla ensimmäisen kauden osalta valmis.

Pelit alkoivat lokakuussa 2003. Ensimmäisten pelien haasteena ei ollut se, että olisi löydetty sopivat match-upit, pystyttäisiin puolustamaan kurinalaisesti tai että voitettaisiin oma mies hyökkäyksessä. Haasteena oli enemmänkin löytää kentälle yhdistelmiä, jotka toimisivat keskenään, sillä koko joukkue oli käytännössä toisilleen vieras. Käytännössä kukaan ei ollut pelannut aiemmin yhdenkään uuden joukkuetoverin kanssa, joten opeteltavaa riitti.

Valmentajina toimineet Hirvonsalo ja Yli-Piipari toivat kuitenkin tarvittavaa näkemystä toimintaan ja saivat tiimistä enemmän irti kuin olisi uskonut. Toki asiassa auttoivat myös Dressmannin puvut Aurajoen salissa, jotka olivat omiaan hämmentämään vastustajien ajatuksia jo alkulämmittelyssä.

Johanneksen osalta tämä kulminoitui 16-0 track recordiin ensimmäisen kauden aikana, Jaakon ottaessa 0-2 takkiin kauden ainoat häviöt. Tämä olikin pohjalaisella ”hyvää yritetähän, mutta priima pakkaa tulemahan”- mentaliteetilla varustetulle Yli-Piiparille varsin kova paikka sekä kentällä, että sen ulkopuolella. Tästä pikkujouluissa edelleen vitsaillaan, joka on omiaan kertomaan joukkueen sekä taustahenkilöiden toisilleen osoittamaa luottamusta yhdessä voittamisen ja häviämisen tärkeydestä.

Kauden aikana alkoi selvitä, että jotain ainutlaatuista oli muodostumassa. Tämä ei niinkään tapahtunut pelikentillä, sillä murskavoittoja siellä pääasiassa tuli. Tärkeämpiä olivat Iskerin treenivuorot yliopiston vanhassa pelisalissa Proffa-pubin yläkerrassa. Lähes jokainen sunnuntai- ja torstai-illan treenivuoro päättyi Proffaan ja saattoi jatkua siitä vielä eteenpäin, joskus jopa Hämeenkadun tanssibaariin saakka. Pallo pomppi, kaljaa kului ja yhteishenki tiivistyi. Pelireissut hitsasivat joukkuetta vielä tiiviimmin yhteen ja moni varmasti koki olevansa yhtä paljon uuden korisjengin, kuin opiskelijaelämän pyörteissä.

Nuorelle joukkueelle ensimmäisten vuosien aikana erityistä tukea osoittivat entiset Lex Lakersien pelaajat Rami Urho, Henrik Innamaa ja Mika Äikiä. Proffassa pelien ja harjoitusten jälkeen käydyt keskustelut siitä, että jonakin päivänä KY-Hunks pelaisi Caribian palloiluhallissa kotipelit 1000 katsojan edessä, olivat omiaan luomaan uskoa siihen, että jonakin päivänä tämä olisi mahdollista. Mallia haettiin kunnianhimoisesti Yhdysvaltojen yliopistokoripalloilusta. Tavoitteet heijastettiin jo varhaisessa vaiheessa erittäin korkealle.

ENSIMMÄISET FANIT

Uusi joukkue ei jäänyt tuntemattomaksi muillekaan opiskelijoille, vaan matseja mainostettiin koko koululle. Opiskelijoiden läsnäolo katsomossa oli ensimmäisellä kaudella harvinaisempaa, mutta sitäkin tärkeämpää oli nähdä koulun rehtori Tapio Reponen ja vararehtori Paavo Okko suurimmassa osassa kauden kotipeleistä. Tiedot peleistä lähtivät meileillä ylioppilaskunnan meililistalle, nöyrästi cc:nä Okko ja Reponen.

Rehtorikaksikkoa voisi nimittää joukkueen ensimmäisiksi faneiksi, mikä tietysti oli iso kunnianosoitus uudelle joukkueelle ja toimi valtavana motivaationa viedä toimintaa eteenpäin kauppakorkeakoulun opiskelijoiden urheilun edistämiseksi. Erityisen maininnan ansaitsee keskiviikkoinen ilta, jolloin Aurajoen koulu ensimmäisiä kertoja oli joukkueemme käytössä. Näyttämölle oli varattu yksi käsinojilla varattu tuoli, johon Tuomas Malmströmin sanojen mukaan olisi istuva jo edesmennyt Rehtorimme Tapio Reponen. Kukaan sitä ei uskonut, mutta 4 minuuttia myöhässä, rehtori istui tuolissa ja kannusti joukkuetta voittoon. Pelin jälkeen kysyimme miltä peli näytti ja rehtori vastasi että kauppakorkeakoulun korikselta näyttää.

LEGENDA ON SYNTYNYT!

Ensimmäinen kausi päättyi vitosdivarin voittoon ja neloseen nousuun. Se ei kuitenkaan ollut tärkeintä. Vieläkin suurempi merkitys oli sillä, että 2003-2004 kauden aikana oli luotu vahva pohja toiminnalle, joka iski suoraan jokaisen pelaajan sydämeen. Jokainen joukkueessa oleva oli samaa mieltä siitä, että jengi oli ainutlaatuinen ja toiminta jotain hyvin erilaista, kuin mihin kukaan oli aiemmin koripallotouhuissa ympäri Suomen törmännyt.

Ensimmäisen vuoden aikana lähti käyntiin toiminta, jonka seurauksena Turussa on tällä hetkellä useita vahvoja koripalloseuroja. Onpa ollut niinkin, että Turun kovin korisjengi on joinakin vuosina ollut joukkueellinen opiskelijoita varustettuna Börsin VIPillä. Tämä on koripallolle perinteiselle Turun seudulle poikkeuksellista.

Lähes ensimetreistä lähtien, KY Hunks toiminta on ulottunut Suomen rajojen ulkopuolelle ja useita ulkomaisia pelaajia on pelannut KY-Hunksieissa, etenkin KY-Hunks perheen fanittamasta Espanjasta.

Kävipä niinkin, että matkan varrella KY-Huksien saamia määrärahoja kauppakorkeakoulusta koripallotoimintaan oli uhka leikata siten että toimintaa ei enää tuettaisi. Joukkueen pitkäaikainen kulmakivi ja järjestelijä Tuomas Malmström koki asian suurena vääryytenä ja ilmoitti leikkaussuunnitelmista eteenpäin. Sitä kautta koululle tärkeä yhteisöllinen koripallotoiminta sai tukea myös seuraavalle kaudelle ja toimintaan saatiin pohja luotua kriitisinä aikoina Malmströmin sinnikkään toiminnan tuloksena.

Ja ehkä kaikkein tärkeämpänä, viidentoista vuoden aikana on joukkueen ympärille kasvanut mahtava yhteisö entisiä ja nykyisiä pelaajia, jotka edelleen kokoontuvat keskenään säännöllisesti, etenkin joukkueen nykyisten pelaajien isännöimässä pikkujouluissa. Jokaisessa kokoontumisessa on edelleen ollut aistittavissa sama asia: alkuperäinen meininki ei ole vuosien saatossa kadonnut minnekään ja KY-Hunksien tarina jatkuu vuosi vuodelta vahvempana.

10.7.2018
Ossi Ahto & Johannes Hirvonsalo & Jaakko Yli-Piipari

Historiikki vol.2

Joukkuekaverin läksiäisiä varten oli ostettu pullo kossua. Valitettavasti pullo oli tyhjä ennen kuin sankari ehti paikalle. Juhlien jälkeen kolmion seinä jouduttiin paikkaamaan ja kattolamppu meni vaihtoon. Kiima oli alkanut jo joukkueen kahdella ensimmäisellä kaudella, jotka päättyivät kumpainenkin sarjanousuihin. Tämä tarkoitti, että kaudelle 2005-2006 lähdettiin haastamaan läntisen alueen kolmosdivarijoukkueita. Turun yliopistolla oli tuohon aikaan aktiivinen koripallojoukkue, joka pelasi myös kyseistä sarjaa. Yliopiston joukkue harjoitteli ja treenasi uutuuttaan hohtavalla Educariumilla, josta vuosien saatossa muodostui KY-Hunksien pelätty kotiluola. Tie sinne kulki yliopiston treenien ja niiden jälkeen Proffan kellarissa sekä Baila Bailassa vietettyjen iltojen kautta. Yliopiston liikuntasihteerin sympatiat voitettiin ottamalla kummipoika Hunksien riveihin. Toki mies ”kolmatta metriä” olisi rekrytoitu muutenkin. Yhteiset treenit Educariumilla yliopiston joukkueen kanssa toivat uuden ulottuvuuden harjoitteluun sekä nostivat selkeästi intensiteettitasoa.

”Porukan yhteishenki on käsin kosketeltavaa ja kaikki toiminta on reippaasti huumorilla ryyditettyä”
-P. Surakka 2006, KYliste-lehti

Joukkueen hitsautuminen tiiviiksi yhteisöksi oli luonut uniikin yhdistelmän: kilpailua koripallossa ja hauskanpitoa opiskelijaelämässä. Maineen leviäminen kansalliselle tasolle helpotti joukkueen syksyistä pelaajarekrytointia. KY-Hunksien tarjoamat etuudet koettiin usein ylivertaisina. Rekrytointiprosessi nähtiin panostuksen arvoisena ja se oli poikkeuksellisen aktiivista. Joukkueen pelillinen taso jatkoi vahvaa nousutrendiä alustaen siirtoa korkeimmalle alueelliselle kilpatasolle.

”Kapu oli ainut, joka käsi ojossa tarjosi joukkuetta (Turussa)”
-Pasi Halmetoja, 2007
”Joukkueen sisäänottokriteerit (onko auto, mieluummin sinkku [tai vaihtoehtoisesti tyttöystävällä hyvännäköisiä kavereita]) osuivat kohdalleni”
-Aku Korhonen, 2006

Hunksit tunnettiin ja tunnistettiin myös Educariumin kotiluolan ulkopuolella. Näkyvyyttä lisättiin kohdennetuilla PR-kampanjoilla ja ensimmäiset askeleet sponsoreiden palvelemiseen opiskelijatapahtumissa näkivät myös päivänvalon. Sponsorisopimusten alustaminen vaati usein pitkälle iltaan meneviä neuvotteluja kauppatieteiden osaavimmilta kyvyiltä.

”Tästä Lonkalta (pun intended) heittäisin esimerkiksi 250 euroa korvausta, miltä kuulostaa? Esittelen asian ehkä ensi viikon kokouksessamme hallituksen kanssa. On luonnollisesti budjettini ulkopuolella, mutta pelivaraa aina tavallaan on. Ainakin omasta mielestäni.”
-Toimitusjohtaja, 2008

Jälkikäteen ajatellen nousu kakkosdivisioonaan oli vain luonnollinen jatkumo joukkueen kehittymiselle. Osin sattumalta ja osin rekrytointityön ansiosta pelaajarosteri alkoi vain olla liian hyvä kolmosessa junnaamiseen. Kaipasimme uusia haasteita. Mahdollisuus marssia kakkoseen oli avautunut jo aiempinakin kausina mutta mahdollisuutta ei haluttu käyttää.

“Satsataan ja santsataan. Heilutaan ja heitellään. Investoidaan ja inventoidaan. KY-Hunksien syyskunnosta en ainakaan henkilökohtaisesti ole huolissani”. Pistoolin piirongin ylimmän laatikon salainen “Scheme for Fit. Vol. 2.1 Training for Advanced Athletes” kaivettiin esiin, niin siitä se taas lähti. PS. Vipit Marilyniin ovat kuivumassa.” (Nimimerkki “Lynin Poke” Koripallo.com 10. huhtikuuta 2009).

Ensimmäinen kausi (2008-2009) kakkosdivarissa oli menestys, joka vain lisäsi janoa näyttää ja tarjota viihdettä Educariumin uskolliselle kotiyleisölle. Tämä johti kesätreeneihin ja systemaattiseen harjoitteluun, joka osaltaan houkutteli lupaavia opiskelijaelämään siirtyviä koripallon pelaajia mukaan rinkiin. Harjoittelufilosofian kulmakivenä oli ymmärrys siitä, ettei joukkueesta enää teknisesti taitavampaa saa. Nopeutta ja kuntoa sen sijaan voitiin kehittää. Joukkueen ilmeen tavaramerkiksi muodostuikin fyysinen puolustus ja nopeat vastahyökkäykset. Menestyksen makua saatiin maistaa kauden avaavassa Kaarina Pro Basket Tournamentissa. Turnauksen MVP:n Juuso Kalskeen johdolla KY-Hunksit nappasivat mestaruuden. Varsinaisen sarjakauden alku oli vaarantua pitkittyneiden mestaruusjuhlien takia, joihin liittyi vahvasti joukkueen sponsori Vergi sekä hippaleikki.

Kauden 2009-2010 kilpailuhenkisyys, ylpeys ja kova meininki treeneissä alkoivat tuottaa hedelmää myös sarjapeleissä. Menestys kiinnosti myös yleisöä, joka saikin nauttia koko kauden kestäneestä kotivoittoputkesta. Kakkosdivari oli vallattu ja kauden päätteeksi nosteltiin pokaalia mestaruuden kunniaksi. Tärkeänä yksityiskohtana paljastettakoon, että kakkosdivarissa ei ole virallista mestaruuspokaalia. Se hankittiin itse – kaiverrusten kera. Kauden päätösristeilyn jälkimainingeissa Kapteeni asteli kotikatunsa R-kioskille ja osti kaikki kioskilla olleet su-päivän Turun Sanomat. Valtakunnallisessa lehdessä oli näet juttu 2. divisioonan mestaruudesta kuvien kera.

Hunks 2010 mestaruus2

 

“Kauden loppu lähestyy! Ilmeisesti suurin osa joukkueista saa pelinsä tämän kauden osalta päätökseen tämän viikonlopun aikana. KY-Sporttia olen seuraillut vitosdivari ajoista lähtien, joka matsiin en ole ehtinyt, mutta seurattu ollaan! Tälle kaudelle “hunksit” saivat hyviä vahvistuksia riveihinsä, menestyksen salaisuus olikin pitkälti tasaisen hyvä suoritustaso. Ratkaisijoita löytyi laajalta rintamalta. Ylpeä olen koko possesta, hieno kausi ja ansaittu mestaruus! Ylivertainen suoritus! Tällä kaudella vippejä ei noutanut kuin kaksi hunkkia, toinen Cpt. Isberg ja toinen… Kesäkaudeksi avaamme VIP-loungen, johon olette kaikki tervetulleita!” (Lynin Poke, koripallo.com, 13. maaliskuu 2010).

15.9.2018
Tuomas “Kapu” Malmström, Petri “Pistooli” Salo ja Mikko “Maiki” Liljeroos